Vaipuu mieleni taas tilaan omaan,
suljen ympäriltäin kaiken muun.
Ajattelen kaikkea sitä hyvää, mikä mulle annettu on
Ajattelen perhettä
Onnistumista
Elämääni.
Hiipii sisimpääni taas tuttu tunne,
sydän hiljaa sykkii sylissäin.
Käännän katseen mun ulos pimeään pois naamoilta uteliailta.
Annan mut tunteen viedä,
Omaan maailmaan
Poijes täältä.
Vierii orpo kyynel taas poskellani,
Mut valtaa tunne: hyvänolo.
Voi miten mä rakastankaan perhettäin, äiti, sinua etenkin.
Sinä teit meistä meitä
sallit minutkin
tällaisenaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Perhe voi olla parhaimmillaan suuri voimavara, perhe tuntee ja tietää siut just sellasena kun sie oot :> Ihanat perhesuhteet tämän runon päähenkilöllä.
VastaaPoistaRunosta tulee mieleen lapsi, joka rakastaa perhettään :)
VastaaPoistaRunon rakenne on mielenkiintoinen, jokaisen säkeen ekat, tokat jne. rivit ovat samanpituisia keskenään. Sekin rytmittää runoa.
Hyvät perhesiteet ovat tärkeitä, varsinkin nyt kun asuu jo omillaan. Hienoa, että voi kirjoitaa runoja myös onnellisista perhesuhteista.
VastaaPoista