7. Muistoja päiväkirjassa

091007
Vitun päiväkirja

Vittu ku vituttaa. Mä vihaan elämääni. Musta tuntuu, että mä saisin elämän takaisin raiteilleen ku mä tappaisin jonkun. Oon oikeastaan jo keksinytki, kenen tapan. Meinaan äitin. Se on ihan paskapää. Mä en jaksa kuunnella sitä. Se määräilee mua ku jotain pikkukakaraa. Jumalauta et mulla menee hermot.

Mä oon oikeastaan jo miettinyki miten sen vois tehdä. Voisin Teipata sen silmät ilmastointiteipillä ku se nukkuu. Sit voisin sitoa sen sänkyyn kiinni ja repiä epilaattorilla sen karvat irti. Karvojen repiminen irti juurineen päivineen kutittais sitä kivasti ja kun se heräis siihen, ettei se pysty raapimaan niin se saa semmoset sätkyt että. Mulla olis varmaan naurussa pitelemistä. Muutenki ku sillä on niin sairaan pitkät karvat joka paikassa niin se sattuu ihan älyttömästi. Mut mitä on niin tyhmä, että ei oo leikannu niitä, vaan vannoo johonki Jumalan nimeen, et semmonen muka ois jotai luonu. Paskat semmosta oo olemassakaan.

Sitten mä voisin levittää sen iholle pullollisen hiuslakkaa. Sekää ei oo mitään kivaa ainetta varsinkaan just revitylle iholle. Kirvelee niin perkeleesti. Ja jottei se kauheesti huutais ja rimpuilis niin työntäisin sen suuhun tervaa. Semmosta mustaa nestemäistä tahnaa jota löytyy isän työpajasta vaikka kui.

Lopuks mä vaan raahaisin äipän talon kellariin. Siellä ei kukaa koskaan käy ja siellä on niin kylmä, että äitistä tulee sininen jääpuikko puolessa päivässä.

No, joo myönnän että toi on vähä vaikee toteuttaa, ku isä on aina nukkumassa äitee vieressä. Mut on mulla yks toinenkin idea. Sen keksin oikeastaan viikko sitten, ku äiti oli ompelees jotai ihme essua. Se istuu aina sillee, että sen selkä on ovelle päin ja viimekski mä pelästytin sen pahan päiväisesti. Siitä mulle tuli ajatus, miten helppo se olisi yllättää jonkun teräaseenki kanssa. Hiipisin huoneeseen ja iskisin puukon sen ranteeseen. Sitten se pelkuri ei uskaltais muuta ku rukoilla jumalaansa silmät ummessa ja mä voisin helposti sitoa set tuoliin kiinni. Sen ranteesta valuis tumman punaista verta matolle. Mä polttaisin sen hiukset päästä ja sammuttaisin uudella essulla sen sitten ku mun silmiini jää rumin kuva siitä ikinä loppuelämäksi. Äitin silmät pullistuis ulos silmäkuopista tuskasta ja se kiljuis saippuaa suusta. Mä työntäisin sen suuhun tulikuumaa talia. Sen kieli ja huulet käpristyis vitun rumaks viivaksi. Mä avaisin äitin toisenki ranteen ja se alkaa kitumaan viimisiään. Mä ikuistaisin kuvan irvistellen ja toteaisin, että se joka viimetteks nauraa nii se parhaiten nauraa. Saispa akka ansionsa mukaan!

Ny täytyy mennä…